Search:

INNOVAATIOKONTEKSTIN SYNNYTTÄMINEN

Miten synnyttää Suomeen otollinen maaperä innovaatioiden syntymiselle?

Innovaatiokontekstin synnyttäminen – Co-created health and wellbeing

Miten synnyttää Suomeen otollinen maaperä innovaatioiden syntymiselle? Julkisella puolella tapahtuvasta innovaatiotoiminnasta hyvänä esimerkkinä toimii Co-Created Health & Wellbeing -hanke, jossa 6 suomalaista kaupunkia etsii sairauksia ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia edistäviä ratkaisuita. Aarne Leinonen pohtii myös miten suomalaiset yritykset voivat lähteä muodostamaan innovaatioita vaikkapa avoimella verkostolla.

Kokonaiskuvana Suomessa tapahtuva tutkimus ja kehitys on vähentynyt. EK:n tutkimuksen perusteella lasku on selitettävissä Nokian vaikutuksella, mutta silti kuva on synkeä ja Suomessa panostetaan kilpailijamaita vähemmän T&K-toimintaan suhteessa BKT:hen. Maailmanpankin tilastoissa Suomen nähdään tippuvan joihinkin verrokkeihin nähden. Tilastokeskuksen luvuista selviää, että Suomen yksityisellä sektorilla huippu tutkimus- ja kehittämismenoissa oli vuonna 2008 ja siitä on tiputtu.

Miten synnyttää Suomeen otollinen maaperä innovaatioiden syntymiselle?

Julkisella puolella tapahtuvasta innovaatiotoiminnasta hyvänä esimerkkinä toimii Co-Created Health & Wellbeing -hanke, jossa 6 suomalaista kaupunkia etsii sairauksia ennaltaehkäiseviä ja hyvinvointia edistäviä ratkaisuita. Helsingin ja Vantaan kaupungit järjestivät hankkeesta 13.2.2019 infotilaisuuden, johon osallistuin.

Kirjoittaja testaamassa pelillistetyn keskivartaloa ja tasapainoa vahvistavan Exerium-nimisen kuntoutuslaitteen toimintaa.Kuvassa kirjoittaja on testaamassa pelillistetyn keskivartaloa ja tasapainoa vahvistavan kuntoutuslaitteen toimintaa. Näitä valmistava Exerium-yritys aikoo hakea hankkeeseen päästäkseen testaamaan laitettaan oikeiden potilaiden kanssa palvelukodeissa tai palveluasunnoissa.

Tilastokeskuksen numeroista  selviää, kuinka julkisen sektorin tutkimus ja tuotekehitys muodostaa vain pienen osan panostuksista innovaatioiden syntyyn. Julkisen sektorin tapauksessa keskeiseksi tulee pohtia, miten vähillä rahoilla saada synnytettyä maksimaalista hyötyä yhteiskunnalle ja synnytettyä innovaatioita alueille, jotka jäisivät markkinaehtoisen innovoinnin jalkoihin.

Suuressa kuvassa julkinen sektori toimii siis vain katalyyttinä yritysten tutkimus- ja tuotekehitystyölle tarjoten ongelmakentän ja ympäristön, jossa yritysten tekemiä panoksia voi hyödyntää. Tähän vastaa Co-Created Health and Wellbeing -hanke, joka soveltaa avointa innovaatiota living lab -toimintaperjaateen muodossa. Hankkeessa on mukana 6 kaupunkia: Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu.

Infotilaisuudessa Vantaan kaupungin projektipäällikkö, Nancy Mass, kertoi hankkeen olevan kiinnostunut tuottamaan ratkaisuita seuraaviin tarpeisiin:

  1. Kotihoidon logistiikka ja hoitajien ajan säästäminen
  2. Yksinäisyyden vähentäminen palvelutaloissa ja kotihoidossa
  3. Aistihuone muistisairaiden hyvinvoinnin edistämiseen
  4. Palvelukeskuksessa tunnistautumisen ja liikkumisen helpottaminen potilaille ja omaisille
  5. Kuntoutukseen aktivointi hoitoon jonottamisen aikana

Helsingin pohjoisen palvelualueen johtajan, Anna-Liisa Lyytisen, puheenvuorossa korostui ikärakenteen ja vanhustenhoidon tulevaisuuden suuret haasteet, kun esimerkiksi 2030 mennessä Helsingin 75 vuotiaiden määrä on tuplaantunut, mutta työikäisten määrä kasvanut vain 6 %. Miten entistä pienemmät ikäryhmät pitävät huolta kasvavasta vanhusten joukosta? Helsingin kaupunki on tehnyt aiemminkin kokeiluita ja Lyytinen mainitsi ”Kustis goes digi” -hankkeen, jossa etsitään muistikylään ja kotona asumiseen ratkaisuja avoimella prosessilla.

Minkä tyyppisiä innovaatiokonteksteja voi synnyttää?

Julkisella puolella ainakin varaudutaan pitkälle tulevaisuuteen. Ja koska haasteet ovat niin valtavat, eikä nykyisillä toimintatavoilla pystytä vastaamaan tulevaisuuden tarpeeseen, on julkisen puolen synnytettävä uusia innovaatioita. Toisaalta markkinataloudessa julkisen puolen tavoitteena ei ole itse ryhtyä massiivisia panostuksia vaativaan tuotekehitystyöhön, vaan on luontaisempaa synnyttää se ympäristö yrityksille, joissa ratkaisuita haasteisiin kehitetään. Yritykset pystyvät etsimään ratkaisuja ongelmiin ja kilpailemaan ratkaisujen tehokkuudella, julkisen tai markkinaehtoisen kysynnän ohjatessa panoksia.

Miten innovaatioita lähestyvät puolestaan yritykset, joilla horisonttiin kerääntyy uhkakuvia, mutta joiden nykyinen lypsylehmä on vielä hyvässä kuosissa? Tasapainottelu uuden ja vanhan arvovirran välillä voi olla vaikeaa, varsinkin jos organisaation keskeisimmät kyvykkyydet nojaavat vanhan toiminnan parantamiseen. Millä mallilla innovaatiota yrityksissä voisi lähestyä?

Laajemmin tarkasteltuna innovaatiokontekstin voi nähdä eri akseleilla: avoin-suljettu, yksin-verkosto, ohjattu-vapaa.

Co-Created Health and Wellbeing -hankkeelle valittu living lab toimintamalli on näillä akseleilla kuvattuna avoin, verkostomainen ja vapaa. Avoimessa innovaatiossa toimijat jakavat resurssejaan ja tietoaan, kuten tässä tapauksessa Helsingin ja Vantaan kaupungit, jotka tarjoavat yrityksille pääsyä palvelukoteihin ja aitoihin asiakastilanteisiin. Organisaatio avaa siis avoimessa innovaatiossa räppänöitään, minkä johdosta osa tunkkaisuudesta voi päästä ulos, mutta se mahdollistaa ulkopuolisille myös kurkistelun sisään organisaation arvonluontimekanismeihin.

Living lab -konseptissa tavoitteena on muodostaa elävä verkosto toimijoita, jotka kukin hyötyvät interaktiosta keskenään. Lemisen (2015) väitöskirjan mukaan näissä living lab -verkostoissa toimijoina ovat mukana julkiset ja yksityiset organisaatiot, sekä lisäksi kansalaiset. Kaikki pyrkivät kehittämään tai prototypoimaan uusia ratkaisuja elävän elämän kontekstissa. Co-Created Health and Wellbeing -hankkeen tapauksessa lopputulosta ei ole ohjattu, vaan sen lopputulokset ovat vapaita ja voivat tuottaa ennalta arvaamattomia hyötyjä. Ennalta ei ole siis rajattu tarkasti mitä innovaatioita hankkeen puitteissa pitäisi syntyä. 

Lemminen (2015) korostaa väitöskirjassaan, että living labissä ”saavutetaan tuloksia ilman tiukkoja ennalta määriteltyjä tavoitteita” vaikka aiempi tutkimus kertoo, että innovaatiotoiminnan pitäisi olla ennalta määriteltyä ja hallittavaa. Tämmöinen tarve innovaatiotoiminnan tiukkaan hallintaan ja ohjaamiseen tulee esiin esimerkiksi Melkko (2018) tarkastelemassa teollisuusyrityksen suljetussa verkostossa.

Diplomityössään Melkko (2018)  tarkasteli uusien innovaatioiden perustana mahdollisesti toimivan datanjakamishalukkuuden haasteita. Raskaan teollisuuden yrityksen prosessista IOT-laitteilla kertyvässä Big Datassa olisi potentiaalia synnyttää uusia parannuksia prosessiin, mutta yrityksen omat kyvykkyydet eivät ole puolestaan riittäviä sen tekemiseen ja prosessidata koettiin niin tärkeäksi, ettei sen haluta leviävän yrityksen ulkopuolelle. Ratkaisuehdotuksena teollisuusyritysten prosessidatan jakamisen hyödyntämisen aloittamiseksi Melkko (2018) ehdotti lähtöpisteen rajaamista yksittäiseen tunnistettuun liiketoimintaongelmaan, tavoitteellisuutta verkoston toiminnalle ja innovaatioverkostoon valittavien toimijoiden tarkkaa valintaa.

Blog_some_header_innovation_context_01

Mikä sopii organisaatiolleni

Isojen, jo toimintansa etabloineiden organisaatioiden tapauksessa, ensimmäinen tasapainoilu liittyy panostukseen uusien ja vanhojen arvovirtojen välillä. Kun hälytyskello vanhan lypsylehmän kaulassa pitää ääntä, kannattaa toivoa, ettei kyseessä ollut jo sen viimeinen kolahdus. Uusien palveluiden ja arvovirtojen löytämisen suhteen työ kannattaa aloittaa ennen kuin on liian myöhäistä. Yksi tapa hallinnoida innovaatiotoimintaa on tarkastella sitä portfoliotasolla, tiedostaen että kaikki munat eivät kuulu samaan koriin. Panostamalla innovaatiotoimintaa ensinnäkin eri horisonteille ja toisekseen eri urille, voi odottaa löytävänsä parempia mahdollisuuksia.

Tasapainoilu suljetun ja avoimen innovaation välillä riippuu jossain määrin yrityksen uskalluksesta. Suljettu vetoaa kontrolloivaan ajatusmalliin, olkoonkin että jossain tapauksissa tietotaitoa on syytäkin pitää kilpailun vuoksi vain omassa tiedossa. Julkisella puolella innovaatiota voidaan, ja ehkä pitääkin, tehdä avoimessa hengessä.

Tasapainoilu yksin ja verkostossa innovaatioiden tekemisen välillä riippuu siitä, löytyykö organisaatiosta tarpeeksi osaamista, kykyjä ja resursseja eksperimentoinnin ja toteutuksen tekemiseen. Yksin tehdessä ongelmia voi syntyä, jos käytettävissä on vain organisaation oma perspektiivi. Siitä syystä entistä useammin innovaatiota tehdään sidosryhmien tai toisten toimijoiden kanssa. On helpompaa lanseerata onnistuva palvelu, jos se on jo kehitysvaiheessa altistunut ulkopuolisten näkökulmille.

Tasapainoilu ohjatun ja vapaan lopputuotoksen välillä on tilannesidonnaisempi. Mitä lähempänä ja selkeämmin ongelma nähdään, sitä helpompaa on hallita ja ohjata innovaatiotoimintaa. Jos ongelman yksityiskohdat ovat vielä muotoutumattomia, mutta toimijoilla riittää näkemystä, niin voi innovaatiotoiminnan olla vapaampaa.

HiQ-Location_Linköping-451917-editedMiten Design Innovation Studio voi auttaa?

Tarvitseeko organisaatiosi apua innovaatiokontekstin synnyttämisessä tai innovaatioiden käytännönläheisessä tekemisessä? Muutamia tapoja, joilla voit päästä alkuun on vaikkapa tehdä konkreettisia pilottiprojekteja yrityksen sisällä, järjestää trendikkään hackathonin avoimen innovaation hengessä tai etsiä potentiaalisia kumppaneita innovaatioverkostoon.

Jos tarvitset tukea vaikkapa ensimmäisen ketteriä kokeiluita tekevän tiimin pystyttämisessä, niin meiltä löytyy osaamista sen tekemiseen. Innovaatioiden synnyttämisessä ensimmäinen askel on laittaa oppimisen sykli käyntiin, joka lopulta tempaa mukaansa koko organisaation.

Konkreettiset innovaatioprosessit, joita me Design Innovation Studiolla teemme lähtevät ihmisymmärryksen synnyttämisestä ja organisaation sidosryhmien tarkastelusta. Tutkimme sitä ympäristöä jossa loppuasiakas toimii. Empaattisen muotoilun keinoilla autamme löytämään potentiaalia, jossa yrityksen resursseilla ihmisille pystytään luomaan arvoa. Prototypoimalla ja testaamalla etsimme ratkaisuita, jotka täyttävät konkreettisesti onnistumisen vaatimukset vaikkapa sidosryhmien suhteen. Lopputuotokset tuottavat arvoa loppuasiakkaalle, ja vastaavat niitä tuottavan yrityksen tarpeisiin. Mikäli tarvitset apua vain yhdessä näistä vaiheissa tai kaikissa niissä, me osaamme auttaa.

Jos sinulla on puolestaan kiinnostusta avata dataa, joka on potentiaaliltaan mahdollisesti lupaavaa, mutta organisaation sisällä se ei herätä kipinää, niin voit koittaa aloittaa hackathon-projektin. Siinä annat ulkopuolisille ryhmille tai yrityksille mahdollisuuden keksiä aiemmin piilossa pidetystä tietämyksestä potentiaalia. Jos tarvitset APIn avaamiseen apua, niin esimerkiksi HiQ Finland pystyy auttamaan siinä.

Voimme myös osallistua organisaation sparraamiseen, jos sen haluna on synnyttää innovaatioekosysteemiä ympärillensä tai panostaa innovaatiotekemiseen sisäisesti vaikkapa ketteröittämällä tutkimus- ja kehityspuoltaan.

HiQ:n Design Innovation Studion elämään pääset tutustumaan osoitteessa www.dis-play.fi sekä sosiaalisessa mediassa LinkedIn ja  Instagram

Aarne Leinonen

aarne.leinonen@hiq.fi
Kirjoittaja työskentelee palvelumuotoilun parissa HiQ Finlandin Design Innovation Studiossa. Aarne on käytännönläheinen teoreetikko ja hän suhtautuu intohimoisesti ihmislähtöisten designmenetelmien soveltamiseen yritysten suurimpien haasteiden ratkomisessa.

Haluatko meille töihin?

Olemme digitaalisen ajan käsityölaisiä ja suhtaudumme työhömme intohimolla. Meillä pääset toteuttamaan upeita projekteja Suomen suurimmille yrityksille sekä luomaan kokonaan uusia, markkinoita muuttavia palveluita. Töihin HiQ:lle? HiQ kasvaa ja etsimme aktiivisesti joukkoomme uusia osaajia!

Ota yhteyttä!